Apatia

January 3, 2015

Olemme tulleet tänne maan päälle nauttimaan ja luomaan elämää. Joskus vanhemmat kuitenkin sanallisesti tai sanattomasti tuomitsevat lastensa luomuksia sekä positiivisia ja negatiivisia kokemuksia. "Itku pitkästä ilosta". Tällöin vaihtoehdoksi jää epätoivo. Lapselle opetaan että ei ole hyväksi seurata omia tuntemuksiamme eli sisäistä kompassiamme. Sitä joka ohjaisi elämäntehtäviemme pariin. Monet on jopa kasvatettu palkitsemisen ja rangaistuksen avulla kiltiksi, eli hylkäämään itsemme. 

 

Epätoivon kokemuksesta seuraa tila jossa häiritsemme itseämme erilaisilla asioilla, elämämme lipuu ohi. Unelmamme eivät toteudu koska olemme omaksuneet että meidän ei tule ilmentää itseämme vaan kuunnella muita. Alitajunnassamme oleva epätoivo ajaa meidät lopulta stressiin kun haemme suorittamalla hyväksyntää. Seuraa jopa masennus. 

 

Sanotaan että sielun tasolla on ollut välttämättömyys ensin hukata itsensä jotta sen voisi löytää. Uuden ajan lapset omaavat kuitenkin energiarakenteen joka murtaa moninaisen, edelleen kasvattajien taholta esiintyvän henkisen ja fyysisen hyväksikäytön. 

 

Annammeko myös vanhempina itsellemme luvan unelmoida ja luvan saavuttaa kaiken mistä unelmoimme ? <3.

 

 

Please reload

July 6, 2020

June 26, 2020

June 25, 2020

June 25, 2020

June 25, 2020

June 25, 2020

June 25, 2020

June 20, 2020

June 12, 2020

June 11, 2020

Please reload

Archive
Please reload