Apatia

Olemme tulleet tänne maan päälle nauttimaan ja luomaan elämää. Joskus vanhemmat kuitenkin sanallisesti tai sanattomasti tuomitsevat lastensa luomuksia sekä positiivisia ja negatiivisia kokemuksia. "Itku pitkästä ilosta". Tällöin vaihtoehdoksi jää epätoivo. Lapselle opetaan että ei ole hyväksi seurata omia tuntemuksiamme eli sisäistä kompassiamme. Sitä joka ohjaisi elämäntehtäviemme pariin. Monet on jopa kasvatettu palkitsemisen ja rangaistuksen avulla kiltiksi, eli hylkäämään itsemme.

Epätoivon kokemuksesta seuraa tila jossa häiritsemme itseämme erilaisilla asioilla, elämämme lipuu ohi. Unelmamme eivät toteudu koska olemme omaksuneet että meidän ei tule ilmentää itseämme vaan kuunnella muita. Alitajunnassamme oleva epätoivo ajaa meidät lopulta stressiin kun haemme suorittamalla hyväksyntää. Seuraa jopa masennus.

Sanotaan että sielun tasolla on ollut välttämättömyys ensin hukata itsensä jotta sen voisi löytää. Uuden ajan lapset omaavat kuitenkin energiarakenteen joka murtaa moninaisen, edelleen kasvattajien taholta esiintyvän henkisen ja fyysisen hyväksikäytön.

Annammeko myös vanhempina itsellemme luvan unelmoida ja luvan saavuttaa kaiken mistä unelmoimme ? <3.

Recent Posts
Archive