valoa ja rakkautta

Ihmisaivojemme lineaarista tapaa hahmottaa asioita ja valon perimmäistä luonnetta sekä myös ihmisten taipumusta muodostaa uskomuksia ja jättää huomiotta oman ymmärryksen yli menevä kuvaa hyvin kvanttimekaniikan klassinen Youngin kaksoisrakokoe. 1800 luvulla uskoimme että kyse on aaltoliikkeen interferensistä, myöhemmin standardi perimätieto on ollut että Heisenbergin aaltofunktion epätarkkuusperiaate estää ennalta tietämästä mistä partikkeli on lähtöisin ja minne se lopulta päätyy, kunnes 1980 luvulla havaittiin että jos photoni on ollut vuorovaikutuksessa mittalaitteen kanssa niin sen lopullinen havaittu asema riipuu siitä missä osajoukossa se on aiemmin huomioitu. 2000 luvulla kokeita on jatkettu ja uusista havainnoista voivat lineaarisesti asioita hahmottavat ihmisaivomme tehdä johtopäätöksen että katselemme, ohjaamme ja näyttelemme elämämme näytelmää itse, ja vieläpä kaikkea tuota yhtäaikaisesti ja potentiaalisesti eri paikoissa. Henkinen ja luonnontieteellinen maailmankatsomus eivät vielä kohtaa sillä teoreettisen fysiikka, filosofia ja uskontotieteet yrittävät selittää todellisuutta omista rajallista lähtökohdistaan käsin kunnes lopulta lineaarisen aikajanamme tulevaisuudessa päätyvät yhteen ja samaan totuuteen ? <3.