Kehitys kehittyy

Yhteiskuntien pärjäämiseen ei vaikuta ensisijaisesti se, ovatko ohjaksissa oikeiston vai vasemmiston voimat, vaan instituutioiden luonne. Osallistavat instituutiot pitävät huolen siitä, että lait ovat kaikille samat eikä eliitti voi muuttaa niitä mielivaltaisesti. Resurssit ohjataan yhteiskunnan kehittämiseen eikä poliitikon serkun konsulttiyritykselle, ja tehtäviin valitaan osaamisen perusteella. Tällöin kansalaiset luottavat yhteiskuntaan, toisiinsa ja jopa verottajaan. Riisto-instituutiot autokratioissa, sotilasdiktatuureissa tai yksipuoluejärjestelmissä voivat sen sijaan olla vuosikymmeniä hyvin vakaita. Esimerkiksi öljyrikkaat Persianlahden maat, Kiina ja aiemmin Neuvostoliitto ovat muodostaneet pitkään vakaita mahtivaltioita. Näistä järjestelmistä kuitenkin puuttuu se tärkein: vapaus kokeilla, töpätä ja innovoida uutta, joten ne muistuttavat liikkumattomia painekattiloita, jotka vain odottavat paineen kasvamista liian suureksi. Ajan myötä tällaisissa järjestelmissä siirrytään usein henkilökulttiin, jossa päätöksenteko keskittyy yhdelle erehtymättömälle henkilölle. Tämä sinetöi järjestelmän kyvyttömyyden uudistua maailman mukana, varoventtiili voi ruostua jumiin eikä hallinto enää edes yritä saada kansalaisiaan innostumaan. 🩷