Äärirajoilla

Usein kohtaamme tilanteen jossa yksilöt muodostavat ryhmän, kollektiivisen energian, ja asettavat sille yhteisesti sovittuja rajoja. Rajojen asettamisessa on kuitenkin lopulta kyse rajojen asettamisesta itsellemme. Rajojen siitä, paljonko annemme muiden vaikuttaa itseemme. Miksi meidän sitten tulisi asettaa rajoja lapsillemme, vaikka rajat ovat mielemme tuote ja olemme vapaita luomaan?

Kyse on siitä että lastemme tulisi pystyä toimimaan yhteiskunnassa joka perustaa turvallisuudentunteensa rajoihin. Jos näytämme esimerkillämme että rajoja ei ole, mikä tietysti sinällään pitää paikkansa, on lapsemme täysin linjassa touuden kanssa mutta kykenemätön toimimaan tasapainoisesti luomassamme yhteiskunnassa.

Tällä hetkellä lastemme tietoisuus kulkee totuttua enemmän aikuisten tietoisuutta edellä. Lapsemme eivät elä ainostaan mielen ja tunteiden maailmassa vaan elävät ja luovat elämää fyysisessä kehossaan, ovat henkisiä yksllöitä. Lasten voikin olla vaikea ymmärtää aikuisten erilaisille kollektiivisille energioille tai ryhmille luomia rajoja. Tulevaisuudessa jokainen on tietoinen omasta henkisestä alkuperästään ja ihmettelemme tällä hetkellä vallitsevaa yhteiskuntarakennetta. On tärkeää että opetamme lapsillemme kuinka maapallolla eletään ja pidämme huolta omasta energiastamme. Tärkein asia kuitenkin on halumme muuttua aikuisina, niin että emme jää vanhoihin rajoihimme ja käsityksiimme todellisuudesta ? <3.